PMMP: Olkaa yksin ja juoskaa karkuun

Koulu oli painajaisunta
älykkäämmät huuteli, haukkui
Kotonakin riitely loppui vasta
kun isä sohvalle sammui
Kipu ehkä tarttui sun jalkaan
jotenkin jäi kasvoihin kiinni
Mikä susta kiskoo sen irti
laitoshoito vai vitamiini

Mistä tässä selviydytään
mikä on mennyt vikaan
Vittuiletko muille jakaaksesi
ilosanomaa

Joka ikinen on ansainnut
vieläkin parempaa
ja suurempaa
Heti kun on nähty yksi virhe
kiire on vaihtaa
Kiire vaihtaa

Epäiletkö milloinkaan
että et jaksaisikaan niellä enempää
Naruasi toivot köydeksi
ja pettymykset riittää, riittää

Olkaa yksin
ja juoskaa karkuun
Rakkaus tuntuu
ja rakkaus sattuu

Eka poikaystävä jätti
toinen piti siskosta liikaa
kolmas oli kauhean nätti
parempi on jättää kuin luottaa
Miten tulit aiemmin toimeen
ilman tuota harhaista mieltä
Oletko jo tottunut kuoreen
sinua ei tunnista sieltä

Mistä tässä selviydytään
mikä on mennyt vikaan

Joka ikinen on ansainnut
vieläkin parempaa
ja suurempaa
Heti kun on jääty kiinni
on julma kiire vaihtaa
Täytyy vaihtaa

Olkaa yksin
ja juoskaa karkuun
Rakkaus alkaa
ja rakkaus sammuu

Olet aina kakkonen
kuka jää, kuka jää
Katso ympärillesi:
kuka jää, kuka jää
Olet tosi huonona
hätäovi auki
ja toinen jalka ulkona
pakotie valmiina

Olkaa yksin
ja juoskaa karkuun
Rakkaus murskaa
ja rakkaus turtuu

Olen ollut valhe.

Pelkkää kuorta. Niin kiire ollut saada kaikki tyytyväisiksi pikku esitykseeni nimeltä Elämä, että sitä on ihan unohtanut mihin olikaan menossa ja miksi. Minusta tuli juuri sellainen joita aina vihasin. Tyhjäpää.

Juuri nyt en yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tai mitä edes yritän saada tapahtumaan. Olen jättänyt asioita kesken, saanut todennäköisesti monta ihmistä ajattelemaa minusta vähemmän kauniita asioita, ja mitä sitten? Parempi olla kuin pitkään aikaan. Koska tästä lähtien minä voin olla oma itseni. Mitä se sitten onkaan. Otetaan selvää!

No ei se tarttunu

Demoiltiin jotain tosi outoa. Teki mieli kysäistä että miksvarten me tällasta tehdään. No en jaksanut aktivoitua niin paljoa että olisin tullut kysyneeksi.

Toistan itseäni

mutta mainittakoon nyt kuitenkin että olen ihan käsittämättömän pakasteessa. Umpijäässä. Kananlihalla.

Parin aasinsillan kautta (joita en tässä jaksa selittää) päästään myös siihen että kinttuni ovat kirjavanaan mustelmista. Oih, kauniit sääreni! En pääse vipeltämään roiskeläppähameessa Suomen kauniiseen räntämaisemaan. Mikä menetys!

Tämä on varsin epäreilua (ei siksi että minulla olisi hirveä hinku kulkea minihamosissa, vaan) koska en todellakaan ole kaatunut. En minä mikään kömpelys sentään ole. Varpaan olen tuolinjalkaan pamauttanut ja kunnolla, mutta kuka teki ja mitä silkosäärilleni?

Nyt alan jo kuulostaa huolestuttavassa määrin turhamaiselta. Niinpä lähden tästä yliopistolle tankkaamaan ylioppia päähäni.

Terppaleiskis!

Rakas nelivetoni!

Minulla alkaa keulia. Olen vain takavetoinen rahjus, enkä jaksa hinata sinua jatkuvasti ojasta. Minulla on nämä kaksi jalkaa, joista toisessa on jo rasitusvamma toispuoleisesta juoksemisesta joka johtuu yrityksistä pitää sinut tiellä.

Kyllä, oikein arvasitte, juoksin taas koiran kanssa. Elämäni on Jännää. Mutta eipä siinä mitään, oli mukavaa ja juoksu kulki. Kierrettiin järvi, meni tunti kakskytä minuuttia.

Koira on väärin ohjelmoitu

Tahralla on upouudet juoksukengät (entisissä oli reikä vaikkeivät olleet kuin puolivuotiaat). Tahra lähtee kipittämään lauantaiaamun ratoksi pitkin talvisia maisemia. Koira on rekvisiittana, koska oletettavasti se tahtoo paskoa aamuisin. Koira juoksee mieluiten metsässä, Tahra taas ei tavoittele lippojen vetämistä heti aamutuimaan.

Koira sinkoilee laidasta toiseen, jättäytyy taakse ja syöksähtelee eteen, yrittää kampata ja loikkii ajankuluksi kenguruloikkia räkyttäen samalla. Mukaan tarttuu tielle sattuessaan myös suurehkoja karahkoja.

Ai minunko koirani huonosti koulutettu?